Ravintolapäivänä: 16.5.2015 VILLIT!

Koska toukokuussa saamme taas järjestää pop up-ravintolan on aika laittaa Villit liikkeelle! Tällä kertaa haluamme kunnioittaa metsän antimia myös tuoreiden ja herkullisten yrttien voimin, joten lähdemme samoilemaan herkkuja jokaiselle asiakkaallemme. Tervetuloa nauttimaan!

Tässäpä olisi päivämme esitys:

RAVINTOLAPÄIVÄNÄ 16.5.2015: VILLIT!

*****************************************************
Solnantie 26 00330 Munkkiniemi, B-rapun edessä ulkona klo 11:30-16:00 


Taas on aika Villien ja tällä kertaa lautaselle saadaan villisian lisäksi itsepoimittuja villiyrttejä!

Tervetuloa syömään hyvin ja nauttimaan musiikista kera iloisten ihmisten!

Istumapaikkoja on runsaasti ja ruokaa saa myös mukaan. 

Tänä toukokuussa tarjolla seuraavia herkkuja:


- villisikapataa ja itseleivottua focacciaa 8€

- luomulinssi-nokkoskeittoa ja ripaus rakkaudella kasvatettuja chilejä kera focaccian 7€

- savustettua villisikaa leivällä, yrttiöljyä sekä itsepoimittuja villiyrttejä 5€ kpl

- jänisleipiä ja peuraleipiä kera villiyrttien sekä mustaherukkavinaigretteä 5€ kpl

- marjapiirakkaa ja crème anglaise 4€

- kahvia 1€

- itsepoimituista marjoista valmistettua mehua 2€


* nokkonen sekä villiyrtit on poimittu itse

* villisika tulee Suomen ensimmäiseltä villisikojen riistantarhaajalta ja ne elävät luonnossa vuoden ympäri

* peura ja jänikset ovat äitini metsästyssaaliita


Tule, syö ja nauti hyvällä omallatunnolla!

Kevätflunssaa ilmassa.

Johan siinä kävi niin, että kevätflunssa kolkutteli oveamme. Todella ärsyttävää sairastua kun on treenivaihde päällä ja ravintopuolikin kunnossa. Tähän asti on ruoka maistunut oikein hyvin, mutta uuden flunssatoverini johdosta ruokahaluni katosi tuhkana tuuleen.

Vielä enemmän nyppii se, että pitää taas popsia mitä ihmeellisempiä pillereitä taudin taltuttamiseksi ja levätä kunnolla. Tässä onkin nukuttu kohta kaksi vuorokautta putkeen, ellei syömisiä ja pieniä telkkarintöllötyshetkiä ota huomioon.

Plussana voisi kai ajatella, että kesän saa sitten viettää terveenä (kop kop) kunhan tästä parannutaan. On meinaan miehenikin samassa tilassa :( Kaksi niiskuttavaa potilasta saman peiton alla on toisaalta lohduttavaa, vaikkakin hieman koomista. Kuumehöyryissä näytämme, sekä kuulostamme aivan Nasse-sediltä... Jos joku ei tiedä kuka hän on niin:

Motivaatio, tuo jokaisen tietämä tunnetila tai sen puutos.

Olen taas laiminlyönyt kirjoittelua useamman viikon ajan ja keksinyt tekosyitä hiljaiselle kaudelle. On kiire töissä, haluaisi urheilla ja nähdä ystäviä enemmän, nukkuakin pitäisi jossain välissä ja niin edelleen. Turhaa selittelyä, sillä puuttuva palanen tässä kokonaisuudessa on ollut motivaatio ja sen puute.

Kaikki kohtaavat joskus tämän tilan ja ainoa asia mihin voi vaikuttaa on se, miten asiaan suhtautuu. Päätin etten stressaa kirjoitustauostani ja hyvä niin. Kirjoittaa voi aina kun siltä tuntuu.

Toinen kohta mihin motivaation piilossaolo on vaikuttanut on ollut treenaaminen. Olen yrittänyt vähän räpiköiden suorittaa treenejä, mutta eihän niistä mitään ole tullut jos tunnetila on pikemminkin pakkolähtöistä, kuin innostumislähtöistä. Onneksi ystävämme aurinko on palannut kuvioihin luoden intoa ja valoa tähänkin arkeen, saaden treenivaihteen taas heräämään pienestä horroksestaan. Tekee oikein mieli lähteä lenkkeilemään ennen työvuoron alkua!

Asiasta toisen kautta kolmanteen, en ole tainnut ikinä kertoa unistani, sillä uskokaa pois, niidenkin näkeminen saattaa olla raskasta ja käydä ihan valveillaolosta! Taitaa olla hieman stressiä ilmassa, sillä olen matkustanut ajasta toiseen, tavannut teleporttaavia henkilöitä, valvonut ja lieventänyt ihmisten onnettomuuksia, torjunut pahuutta uskomalla hyvään ja päättänyt näin ollen vuosisatoja jatkuneen noidankehän, nähnyt kauhuelokuvamaisia (en katso kauhuelokuvia ikinä, sillä ne on liian pelottavia) tapahtumia, joille mieheni nauroi vedet silmissä kun niitä aamulla hänelle selostin. Huhhuh, toki niitä rennompiakin unia näkee aina silloin tällöin. Joskus toivon etten muistaisi yhtään näkemääni unta, sellainen silmät kiinni-lepovaihde-silmät auki ja hyvää huomenta-fiilis!

No, onneksi nyt ollaan taas hereillä ja tämä todellisuus on paljon rennompaa verrattuna unimaailmaan. Ehkäpä mun lepohetket ovat päinvastaisia.

Nauttikaahan valveillaolostanne ja ihanaa viikonloppua!


Tässä vielä vähän viime aikojen ruokakuvia:

Pinto -se parhain Thaimaalainen ravintola.

Kävin tässä jokunen viikko sitten Kurvissa Thaimaalaisessa ravintolassa syömässä. Pinto on pieni, mutta kodikas paikka, jossa saa taatusti tuoretta ruokaa vieläpä huokein hinnoin! Olen käynyt aikaisemmin Tuk Tukissa ja heillä ruoka oli myös todella hyvää, mutta Som Tam-salaatti oli siellä erittäin suolaista. Pinton Som Tam on loistava ja täydellinen kombinaatio chiliä, happamuutta ja makeaa.

Kerrottakoon tässä myös se että tämän paikan omistaa ystäväni, mutta ruoka-asioissa ei edes ystävyystittelillä vedetä kotiinpäin mikäli maku olisi ollut huono ;)

Tämä nuudeliannos oli valtava ja jouduinkin ottamaan mukaani loput. Niin herkullista! Annoksessa oli käytetty vain tuoreita kasviksia, jättirapuja, rakastamiani ituja ja kananmunaa. Kastikekin koostui tuoreista aineksista, eikä tässä ravintolassa muutenkaan käytetä mitään valmismausteseoksia tms. Ihana tietää että saa tuoretta ravintoa ja maidottomana tietenkin!

https://www.facebook.com/PintoBStaurant

http://eat.fi/en/helsinki/pinto-bstaurant

http://sylvi.fi/2015/01/pinto-bstaurant-helsinki-11-12-2014/

Sisustukseen on panostettu, eikä tämä paikka näytä "perinteiseltä" Thaimaalaiselta ravintolalta. Rauhoittavat sävyt ja taustamusiikki saa unohtamaan ympäröivän maailman. Palvelu on erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa. Turhaa juoksemista ja hätiköintiä ei kiireestä huolimatta ole. Ruuat tuodaan valmiiksi katettuihin pöytiin hymyn saattelemina. Ainoa miinuspuoli paikassa on, että se on niin pieni. Pöytiin mahtuu 12 henkilöä, joten pöytä kannattaa ehdottomasti varata etukäteen tai sitten vain suosiolla ottaa annokset mukaan. Parhaiten toimii soittaminen tässäkin tapauksessa, niin vältyt jonottamiselta.

Tulipas muuten nälkä! Taidan kävästä Pintossa ennen työvuoroni alkua. 

Mukavaa keskiviikkoa mussukat!

Veli, vaimoke ja hauska ilta!

Sain tässä vajaat kaksi viikkoa sitten puhelinsoiton veljeltäni, joka kyseli olisinko kotosalla, sillä hän oli varannut hotellin yllätyksenä puolisolleen. Heillä on kaksi aivan ihanaa lasta ja tämä olisi ensimmäinen kahdenkeskinen irtiotto arjesta vähään aikaan.

Tottahan mää ny paikalla oon. Ei mullakaan oo varaa tai aikaa lennellä ympäri Tellusta sentään joka kuukausi-saatika kahdesti ;)

Käytiin viemässä tavarat hotelliin ja suunnistettiin Bon Temps Cafe:n lounaalle, sieltähän tunnetusti löytää maukkaimmat lounaat ja parhaimman palvelun. Salaattien ja keiton jälkeen lähdettiin Chapliniin pelaamaan biljardia, sillä päivä oli hyisen tuulinen eikä oikein ulkoilmailu huvittanut. Meinasi jäätyä pystyyn jo muutaman korttelin kävelymatkalla.

Illemmalla lähdettiin nauttimaan ruuasta Pastoriin ja eräs ystäväni liittyi joukkoon. Hänelle tämä kyseinen ravintola oli ennestään tuttu, mutta meille taas uusi. Paikka vaikutti tunnelmalliselta muuten, mutta musiikki oli liian kovalla jotta jutustelusta olisi tullut mitään.

Palvelu oli kohdillaan ja sain annokseni maitoproteiinittomina. Kiireisestä perjantai-illasta johtuen, ruoka-annosten saapuminen kesti jokseenkin pitkään. Maukasta ja raikasta ruokaa hyvien viinien kera. Täällä on kattava drinkkivalikoima myöskin, joka kannattaa testata.

Koska en ole jälkiruokaihminen ja maidottoman jälkkärin saaminen ravintoloissa voi olla joskus hankalaa, sain väliruuan sen tilalle. Jättirapuja ja yrttejä tulisen(mausteisen) chilikastikkeen kera, nam! Kuvaa ei ole, sillä nälkä oli kova.

Loppuiltaa lähdimme viettämään Torniin ja siellä osoittelin maisemia "turisteille".

Vielä yhdet uudessa lempparikuppilassani Bier Bier:ssä ja viskiä minulle. Uni tuli hyvin, eikä ylilyöntejäkään päässyt tapahtumaan (kokemuksen tuomaa viisauttako? tai sit mä oon vaan vanha...). 

Kiitos veljelleni ja hänen puolisolleen ihanasta illasta! Saa tulla useamminkin kyläilemään! Pusuja ja haleja tädin murmeleille!

Seuris, mikä se on?

Edellisessä postauksessa kerroin peuranlihasta, josta teimme ribsejä ja hernekeittoa. No, hyvin onnistui molemmat, etenkin pitkään haudutettu lihaliemi joka päätyi hernekeittopohjaksi.

Tässä annoksessa on käytetty linssejä, nuudelia, avokadoa, chiliä, sipulia ja parsakaalia mausteita sekä soijakastiketta unohtamatta.

Eilen tallustelin Seurasaarta kohti ja piipahdin matkan varrella Villa Angelicassa, kun "vakkarikahvila" oli suljettu. Tässä paikassa hinnat ovat korkeat, mutta miljöö sitäkin arvokkaampi. On meinaan ihanan idyllinen vanha puuhuvila! Harmi ettei asiakaspalvelija osannut kertoa mitään kahvilasta. Kysyin omistaako sen yksityishenkilö vai kaupunki ja vastaukseksi tuli: "En tiedä, tää on vaan kahvila". Morjens!

Kahvilasta matka jatkui Tamminiemen kautta Seurasaareen.

Ensimmäisenä vastaan tulee väylä Pukkisaareen, jossa sijaitsee rautakautinen kauppakylä. Kylään pääsee pitkospuita pitkin kävellen, samalla nauttien veden ja luonnon läheisyydestä.

Seurasaareen johtava silta rakennettiin 1892 pari vuotta tuota aikaisemmin riehuneen syysmyrskyn kaatamista puista.

Seurasaareen siirrettiin talonpoiskaisrakennuksia Suomen eri maakunnista ja se saikin vaikutuksensa Ruotsissa sijaitsevasta Skansenista.

Tämä on yksi lempipaikoistani varsinkin kesäisin. Mikä olisikaan ihanampaa kuin pakata laukkuun eväät, kävellä kuumalla kesähelteellä Seurasaareen ja pulahtaa vilvoittavaan veteen nauttien samalla ystävien ja läheisten seurasta, naureskellen hassuille jutuille ja katsella yöpuulle painuvaa aurinkoa.

http://www.seurasaarisaatio.fi/etusivu/