Pinto -se parhain Thaimaalainen ravintola.

Kävin tässä jokunen viikko sitten Kurvissa Thaimaalaisessa ravintolassa syömässä. Pinto on pieni, mutta kodikas paikka, jossa saa taatusti tuoretta ruokaa vieläpä huokein hinnoin! Olen käynyt aikaisemmin Tuk Tukissa ja heillä ruoka oli myös todella hyvää, mutta Som Tam-salaatti oli siellä erittäin suolaista. Pinton Som Tam on loistava ja täydellinen kombinaatio chiliä, happamuutta ja makeaa.

Kerrottakoon tässä myös se että tämän paikan omistaa ystäväni, mutta ruoka-asioissa ei edes ystävyystittelillä vedetä kotiinpäin mikäli maku olisi ollut huono ;)

Tämä nuudeliannos oli valtava ja jouduinkin ottamaan mukaani loput. Niin herkullista! Annoksessa oli käytetty vain tuoreita kasviksia, jättirapuja, rakastamiani ituja ja kananmunaa. Kastikekin koostui tuoreista aineksista, eikä tässä ravintolassa muutenkaan käytetä mitään valmismausteseoksia tms. Ihana tietää että saa tuoretta ravintoa ja maidottomana tietenkin!

https://www.facebook.com/PintoBStaurant

http://eat.fi/en/helsinki/pinto-bstaurant

http://sylvi.fi/2015/01/pinto-bstaurant-helsinki-11-12-2014/

Sisustukseen on panostettu, eikä tämä paikka näytä "perinteiseltä" Thaimaalaiselta ravintolalta. Rauhoittavat sävyt ja taustamusiikki saa unohtamaan ympäröivän maailman. Palvelu on erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa. Turhaa juoksemista ja hätiköintiä ei kiireestä huolimatta ole. Ruuat tuodaan valmiiksi katettuihin pöytiin hymyn saattelemina. Ainoa miinuspuoli paikassa on, että se on niin pieni. Pöytiin mahtuu 12 henkilöä, joten pöytä kannattaa ehdottomasti varata etukäteen tai sitten vain suosiolla ottaa annokset mukaan. Parhaiten toimii soittaminen tässäkin tapauksessa, niin vältyt jonottamiselta.

Tulipas muuten nälkä! Taidan kävästä Pintossa ennen työvuoroni alkua. 

Mukavaa keskiviikkoa mussukat!

Veli, vaimoke ja hauska ilta!

Sain tässä vajaat kaksi viikkoa sitten puhelinsoiton veljeltäni, joka kyseli olisinko kotosalla, sillä hän oli varannut hotellin yllätyksenä puolisolleen. Heillä on kaksi aivan ihanaa lasta ja tämä olisi ensimmäinen kahdenkeskinen irtiotto arjesta vähään aikaan.

Tottahan mää ny paikalla oon. Ei mullakaan oo varaa tai aikaa lennellä ympäri Tellusta sentään joka kuukausi-saatika kahdesti ;)

Käytiin viemässä tavarat hotelliin ja suunnistettiin Bon Temps Cafe:n lounaalle, sieltähän tunnetusti löytää maukkaimmat lounaat ja parhaimman palvelun. Salaattien ja keiton jälkeen lähdettiin Chapliniin pelaamaan biljardia, sillä päivä oli hyisen tuulinen eikä oikein ulkoilmailu huvittanut. Meinasi jäätyä pystyyn jo muutaman korttelin kävelymatkalla.

Illemmalla lähdettiin nauttimaan ruuasta Pastoriin ja eräs ystäväni liittyi joukkoon. Hänelle tämä kyseinen ravintola oli ennestään tuttu, mutta meille taas uusi. Paikka vaikutti tunnelmalliselta muuten, mutta musiikki oli liian kovalla jotta jutustelusta olisi tullut mitään.

Palvelu oli kohdillaan ja sain annokseni maitoproteiinittomina. Kiireisestä perjantai-illasta johtuen, ruoka-annosten saapuminen kesti jokseenkin pitkään. Maukasta ja raikasta ruokaa hyvien viinien kera. Täällä on kattava drinkkivalikoima myöskin, joka kannattaa testata.

Koska en ole jälkiruokaihminen ja maidottoman jälkkärin saaminen ravintoloissa voi olla joskus hankalaa, sain väliruuan sen tilalle. Jättirapuja ja yrttejä tulisen(mausteisen) chilikastikkeen kera, nam! Kuvaa ei ole, sillä nälkä oli kova.

Loppuiltaa lähdimme viettämään Torniin ja siellä osoittelin maisemia "turisteille".

Vielä yhdet uudessa lempparikuppilassani Bier Bier:ssä ja viskiä minulle. Uni tuli hyvin, eikä ylilyöntejäkään päässyt tapahtumaan (kokemuksen tuomaa viisauttako? tai sit mä oon vaan vanha...). 

Kiitos veljelleni ja hänen puolisolleen ihanasta illasta! Saa tulla useamminkin kyläilemään! Pusuja ja haleja tädin murmeleille!

Seuris, mikä se on?

Edellisessä postauksessa kerroin peuranlihasta, josta teimme ribsejä ja hernekeittoa. No, hyvin onnistui molemmat, etenkin pitkään haudutettu lihaliemi joka päätyi hernekeittopohjaksi.

Tässä annoksessa on käytetty linssejä, nuudelia, avokadoa, chiliä, sipulia ja parsakaalia mausteita sekä soijakastiketta unohtamatta.

Eilen tallustelin Seurasaarta kohti ja piipahdin matkan varrella Villa Angelicassa, kun "vakkarikahvila" oli suljettu. Tässä paikassa hinnat ovat korkeat, mutta miljöö sitäkin arvokkaampi. On meinaan ihanan idyllinen vanha puuhuvila! Harmi ettei asiakaspalvelija osannut kertoa mitään kahvilasta. Kysyin omistaako sen yksityishenkilö vai kaupunki ja vastaukseksi tuli: "En tiedä, tää on vaan kahvila". Morjens!

Kahvilasta matka jatkui Tamminiemen kautta Seurasaareen.

Ensimmäisenä vastaan tulee väylä Pukkisaareen, jossa sijaitsee rautakautinen kauppakylä. Kylään pääsee pitkospuita pitkin kävellen, samalla nauttien veden ja luonnon läheisyydestä.

Seurasaareen johtava silta rakennettiin 1892 pari vuotta tuota aikaisemmin riehuneen syysmyrskyn kaatamista puista.

Seurasaareen siirrettiin talonpoiskaisrakennuksia Suomen eri maakunnista ja se saikin vaikutuksensa Ruotsissa sijaitsevasta Skansenista.

Tämä on yksi lempipaikoistani varsinkin kesäisin. Mikä olisikaan ihanampaa kuin pakata laukkuun eväät, kävellä kuumalla kesähelteellä Seurasaareen ja pulahtaa vilvoittavaan veteen nauttien samalla ystävien ja läheisten seurasta, naureskellen hassuille jutuille ja katsella yöpuulle painuvaa aurinkoa.

http://www.seurasaarisaatio.fi/etusivu/