Tiistaina päätimme lähteä Joulunviettoon äitini luokse maaseudun rauhaan. Lounaaksi tehtiin porohampurilaiset ja voin kertoa, että poronliha oli älyttömän hyvää!
Sattui upeat pakkassäät ja pääsimme näkemään äitini rakenteilla olevaa saunaa, sekä purettavaa taloa.
Laku pääsi mukaan reissuun.
Sauna on upea kaksikerroksinen rakennus, jossa pystyy myös tarkkailemaan riistaa.
Matkalla moikkasimme serkkutyttöäni...
...ja enoani, sekä hänen perhettään. Ei viihdy kameran edessä tämä mies! ;)
Maisemista on paljon kuvia ja toivottavasti seesteisyys välittyy teillekin. Oikea rauhan tyyssija tämä maaseututila.
Äitini talo on hirsirunkoinen kaunotar ja hän on saanut remontoimalla upeasti hirret esiin.
Joulukinkut, aivan oikein, 2 kinkkua paistui leivinuunissa yön yli herkullisen meheviksi.
Tänä vuonna joulupöytämme koostui erilaisista salaateista, hedelmistä, kinkusta, graavaamastani lohesta, savulohesta, leivinuunissa paistetuista perunoista, joulukinkusta, äitini tekemistä laatikoista, mätimunista ja smetanamädistä, silleistä sekä paistinliemestä valmistetusta kastikkeesta. Kyllä siitä äidin miesystävästä vielä kokki saadaan ainakin kastikkeesta ja kinkuista päätellen ;)
Esittelyssä vanha Jack Russel-rouva Reeta. Kiltimpää koiraa saa hakea.
Uusin talon asukki on Amerikan kettukoira Laku, josta vielä joku kaunis päivä tulee rohkea metsästyskoira.
Toisen pikkusiskoni lemmikki on oikein söpö ilmestys! Niin lötköpötkö sylivauva kuin olla voi!
Piti vähän stailata nukkuvaa Lakuvauvaa...
Pikkusiskoni koiravauva tuli moikkaamaan meitä. Aikamoinen villiviikari tuo pikkuepeli. En muistanutkaan, että Jack Russelit vipeltävät kuin aropuput!
Jopa vanha koiramme Reeta innostui leikkimään pikkuisen kanssa, eikä sitä ole pariin viime vuoteen nähty tapahtuvan. Pallohullu rouva ei oikein jaksa enää innostua leikkikavereista, eikä palloistakaan. Tänä iltana vanhakin nuortui, kun sai rotusisarensa kylään :)
Lähdimme perjantaina takaisin Helsinkiin päin. Olipahan rentouttava Joulu ja ihanaa kun sai saunoa joka päivä! Syötyä tuli vähän liiankin tuhdisti, mutta onpahan mitä karistaa sitten salilla ;)
Kotona Munkkiniemessä oli hiljaista, eikä ihmisiä näkynyt juuri ollenkaan.
Lauantaina ystävämme tuli kylään ja ruuaksi paistettiin hirven maksaa, sekä hevosjauhelihapihvejä muussin ja höyrytettyjen juuresten kera.
Mieheni mielestä hevosen jauheliha on maultaan parhainta jauhelihaa, enkä kiistä sitä, sillä vähärasvaisuudestaan huolimatta liha oli erittäin mehukasta ja hyvää. On ollut melko lihapainotteista syömistä Joulusta alkaen, mutta kohta siihen tulee muutos.
Toivottavasti nautitte Joulusta vähintään yhtä paljon kuin mekin! Kohta onkin Uusivuosi ja uudet kujeet!
Julkaistu 30.12.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti